tiistai 20. toukokuuta 2014

Pentusaneeraus

Meille tulee pentu! Neljään vuoteen en ole herännyt aamuviideltä ininään, mutta nyt aikuinen koira tarvitsee pysyvän koirasuhteen ja teini harrastuskoiran. Minähän otan mielelläni uuden koiran, kun siihen on tilaisuus ja sain ensimmäisen oman koiran suunnilleen saman ikäisenä.

Pentusaneeraus on henkistä: valmistudu tavaroiden äkilliseen käyttötarkoituksen muutokseen. Esimerkiksi lattialle unohtuneista kengistä tulee puruleluja ja kirjaston kirjoista paperisalattia. Valmistaudun myös fyysisesti ja se on helpompaa. Matot rullalle (helppoa), kengät kaappiin (unohtuu helposti), sähköjohdot pois lattialta (ihan mahdotonta).

Miksi vain keittiön pistorasiat ovat järkevällä korkeudella pöydän tasolla ja kaikissa muissa huoneissa lattian rajassa? Odotan suurella innolla ilman johtospagettia tapahtuvan, induktion avulla siirtyvän johdottoman sähkövirran helppoja sovelluksia tarjolle koiraperheisiin.

Matot korvataan jooga- tai jumppamatoilla, joita jo edelliset pennut ovat kohtuullisesti nakerrelleet nurkista. Se ei haittaa jumppaamista, mutta on pennulle helposti pestävä, pitävä alusta, puulattia on muuten aika liukas. Koko eteinen peitetään sanomalehdillä, silloin tähtäyksen ei tarvitse olla tarkka. Ehdin jo tottua Hesarin pieneen kokoon, mutta nyt tulee varmaan ikävä entistä koiranpentuystävällistä kokoa.

Aiemmasta viisastuneena ajattelin oleskella pennun kanssa runsaasti kaikissa muissa huoneissa ja se syö keittiössä. Kasvattaja on opettanut sen tekemään nätisti lehdelle, minä jatkan jalostusta opettamalla sille, mitkä huoneet ovat asuin- ja ruokailutiloja ja mikä on sen vessahuone, jollei sen kanssa ehdi ulos. Kaupungissa asuvalle näin voi käydä. Joskus ennen olen rajoittanut pennun pääsyä esimerkiksi lastenhuoneeseen ja seurauksena se on pennun mielestä hyvä vessa, koska siellä ei "asuta". Äh. 

Ulkoa puistosta on löytynyt tarpeiden tekemiseen paikka, jossa muut koirat eivät yleensä käy. Vieraiden aikuisten koirien merkkausten löytyminen voi saada pennun pidättämään tarpeiden tekemistä sisälle...muistan ikuisesti salukipennun, jonka kanssa piti käyttää ruohotetun liikenneympyrän keskustaa 2 viikon ajan, ennen kuin ulos tekeminen alkoi sujua. Autot eivät häirinneet yhtään, mutta toiset koirat ujostuttivat. Aikuistumisen myötä koiran rohkeus kasvoi.

Pennun kanssa aloitan alusta ja etenemme sen mukaan, millainen persoona se on. Kokemuksia kasvattajan luona pidetään uusimmissa tutkimuksissa pysyvinä ja tällä pennulla varhaislapsuus on kunnossa!